Kesän lomamatkamme suuntautuu Italiaan, joten se oli hyvä syy tarttua Liisa Väisäsen Kaikki Italiani -kirjaan (Kirjapaja 2017). Kirjoittaja, filosofian maisteri Liisa Väisänen asui Italiassa 20 vuotta ja tuntee maan matkailun ammattilaisena saappaan varresta koron kantaan. Väisänen vie lukijansa mm. Venetsiasta Napoliin, Umbriasta Emilia Romagnaan ja Roomasta Toscanaan.
Rakastan hyviä tarinoita historiasta, taiteesta ja nyky-yhteiskunnasta, ja kirjasta löytyy tätä kaikkea runsain mitoin. Väisänen kertoo niin nykyajan Italiasta kuin menneistä ajoista monipuolisesti, ja minulle kirjassa oli paljon uutta tietoa. Italia on monella tavalla keskeinen osa Euroopan historiaa ja tätä päivää.
Esimerkiksi miksi Bologna on dotta eli oppinut (Bolognan yliopisto perustettiin jo 1088 ja on Euroopan vanhin), grassa eli rasvainen (koska italialaisten mielestä bolognalainen ruoka on Italian parasta) ja rossa eli punainen (kommunistien ja punatiilisen vanhan keskustan vuoksi). Tai miten italialaiset auttavat lähimmäisiään tavalla, joka ei meidän suomalaisten tapoihin näy kuuluvan.
Nykyinen paavi Fransiscus taas ei halunnut ensin paaviksi ollenkaan ja haluaisi tulla kutsutuksi mieluummin piispaksi. Hän on myös palkannut Vatikaanin ulkopuolelta talousjohtajan, mikä ei ole miellyttänyt kardinaaleja. Vatikaanin lievästi ilmaistuna korruptoitunut meno oli suorastaan pöyristyttävää luettavaa.
Venetsia puolestaan perustettiin jo 800-luvulla, mutta miksi niinkin epäsuotuisaan paikkaan, jossa ei ole pitävää maapohjaa tai mahdollisuutta rakentaa makean veden kaivoja? Ravenna oli tuolloin Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupunki, jota uhkasi pelottava Attila. Kaupunkilaiset lähtivät pakoon paikkaan, jonne Attilakaan ei heitä seuraisi, epidemioiden vaivaamille laguunisaarille. Kuinka ollakaan, epidemoita ei tullut, mutta sen sijaan saatiin runsaita kalasaaliita, ja kaupunkilaiset päättivät jäädä.
Ja Genovasta minulla on ollut aivan väärä mielikuva, ja olisipa hienoa, jos tieni sinne jonain päivänä veisi.
Brunelleschi näki saapuessaan ruoat maassa ja kysyi, mikä Donatelloa vaivaa. Donatello vastasi: “Olen ymmärtänyt osani. Sinun osasi on tehdä Kristuksia, minun osani on tehdä maajusseja.” … Donatellon teos on realistinen. Brunelleschi edustaa estetisoivaa koulukuntaa. Brunelleschi idealisoi Kristuksen, kun Donatello taas inhimillisti hänet.
Voi Donatelloa. En tiedä miksi, mutta tämä oli hyvin samaistuttava tarina. Tällaiset kirjat ovat minun makuuni.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaikki-italiani-9789522889324#