Avainsanat: politiikka, historia, Intia, Lempikirja 2018
Olen lukenut muutaman Intiaan sijoittuvan kirjan, ja voi olla, että niin iso maa ei yhteen kirjaan mahdu. Arundhati Royn romaanin Äärimmäisen onnen ministeriö (Otava 2017) päähenkilöt, korkea-arvoinen upseeri, vastarintamies tai terroristi (riippuen katsojasta), omaa tietään kulkeva nainen sekä musliminainen, joka syntyy poikana, kenties kuvaavat Intian moninaisuutta: muslimeja, hinduja, kastittomia, sotilaita, eliittiä, toisinajattelijoita, köyhiä, rikkaita.
Roy antaa Intian poliittisesta elämästä lohduttoman kuvan. Nykypäivää leimaa hindunationalismin nousu, vallanpitäjien väkivalta, korruptio ja propaganda sekä poliittisten toimien tarkoitushakuisuus, mutta jakolinja hindujen ja muslimien välillä toistaa vain historiaa, kuten rankka kuvaus Kasmirin alueen kriisistä osoittaa. Tämän kirjan perusteella minulle jäi Intiasta kuva äärimmäisen kovana ja väkivaltaisena maana, jossa yhden ihmisen elämällä ei ole arvoa. Erittäin vaikuttava lukukokemus.