Teetkö usein montaa asiaa yhtä aikaa? Onko nukkumaan rauhoittuminen illalla vaikeaa? Levottomuus vaivaa meitä – siitä pitävät huolen tiiviit työpäivät, runsaat virikkeet, älypuhelin ja sosiaalinen media. Miksi näin? Mitä tehdä toisin?
Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan kirja Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma 2018) oli viime vuonna ilmestyessään hitti. Elvytykselle on siis kysyntää. Paljon huomiota saivat kirjan vinkit työelämän säntäilyn, sälän ja kiireen vähentämiseksi (esim. juttu Ylen sivuilla).
Itse ihastuin kirjassa aivotoiminnan ja fysiologisten tilojen kuvauksiin, ja siihen, miten keskittymiskyvyssä on osaltaan kyse itsetuntemuksesta. Vaikken aina voi hallita työpäivääni, voin oppia ymmärtämään, mitkä tekijät ajavat minut virtaus- ja mitkä taistele ja pakene -tilaan, tai varsinkin, miten voisin parantaa rauhoittumistiloja.
Ennen kuin kirjoittajat antavat meille käytännön ohjeita keskittymiskyvyn elvyttämiseen, he kertovat etuotsalohkojen toiminnasta, tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn periaatteista, oppimisen ja luovan toiminnan edellytyksistä ja palkkiojärjestelmästä.
Mikä on pulssisi juuri nyt? Ymmärrätkö kehon ja mielen yhteispelin?
Keskittymiskyvyn kannalta on tarpeen ymmärtää, miten keho ja mieli toimivat yhdessä.
“Kehon ja mielen läheinen yhteys syntyy aivojen syvissä osissa. Kaikkein varhaisimmin sikiöaikana kehittyvät aivojen osat ovat ensimmäisenä toiminnassa ja säätelevät kehollista toimintaa. Mikä on pulssisi juuri nyt? Entä verenpaineesi? Tärisevätkö kätesi? – Kulkeeko ajatus? – Keksitkö ratkaisun?”
Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa – aivojen syvissä osissa säädellään niitä aivoalueita, joita tarvitaan tietoiseen toimintaan kuten puhumiseen, lukemiseen, toimintaan ja suunnitteluun.
Taistele ja pakene -tila vai virtaustila?
Tilanteesta riippuen voimme päätyä taistele ja pakene -tilaan tai flow- eli virtaustilaan. Taistele ja pakene -tilassa tavoitteenamme on selviytyä. Teemme päätöksiä nopeasti, mutta oppiminen, keskittyminen, syventyminen ja perehtyminen tapahtuvat flow- eli virtaustilassa. Virtaustilassa keskeistä on hallinnan tunne.
Virtauksessa toimiva ihminen kokee, että hän pystyy hallitsemaan työskentelytilanteen, voi valita toimintatavat, tehdä ehdotuksia, keksiä ratkaisuja, myös epäonnistua ja yrittää uudelleen sekä päättää itse toiminnan tärkeimmistä edellytyksistä, kuten työvälineistä, työryhmien kokoamisesta, tiloista ja aikatauluista.
Kuulostaapa hyvältä!
Olisivatpa päivämme yhtä virtaustilaa. Sen sijaan vaikka taistele ja pakene -tila on tarkoitettu tilapäiseksi, nykypäivänä se tuntuu jäävän meillä päälle, ja se on huono juttu. Miten pääsemme sieltä pois? Miten pääsemme virtaustilaan?
Miten pääsen rauhoittumisen tilaan?
Aktiivisen toiminnan vastapainoksi tarvitsemme välttämättä rauhoittumisen ja palautumisen toiminnantiloja. Silloin mieli käy läpi vastaan tulleita asioita ja järjestelee niitä. Silloin syntyy oivalluksia.
Tämä on aivojen automaattista toimintaa, mutta tarvitsee rauhaa toteutuakseen. Minulle oli uutta, kuinka tärkeitä ne hetket ovat myös hyvinvoivan kehomme kannalta:
Keholla on aikaa myös hoitaa tärkeitä huoltotehtäviä, kuten ruuansulatusta, monenlaisia siivoushommia soluissa ja immuunipuolustuksen pystyttämistä. Tällä välin myös mieli saa aikaa toipua.
Ennen nukkumaan menoa rauhoittumiseen pitäisi varata pari tuntia. Olisi hyvä pitää vähän tylsää. Rauhoitu joka päivä vaikka näin:
- Kävele leppoisasti
- Tee kevyitä kotiaskareita
- Tee käsitöitä
Opettele tunnistamaan ja säätelemään fysiologisia tilojasi
Tiedämme hyvin, että pitää rauhoittua. Mutta mikä on sopiva määrä juuri minulle? Mikä rauhoittaa ja mikä vastaavasti aktivoi minun mieltäni? Mikä saa taistele tai pakene -tilaan? MIkä virtaustilaan?
Tässä tuleekin mielestäni kirjan tärkein opetus.
Opettele tuntemaan itsesi. Kirjoittajat kertovat, että fysiologisten tilojen säätely on yksilöllistä. Ei siis auta kuin pysähtyä miettimään kulunutta päivää jälkikäteen ja tunnistaa itsellesi olennaiset hetket. Uskon, että jo pysähtyminen voi olla tärkeä rituaali jokaiseen päivään.
Älä ahnehdi, vaan valitse se, mitä haluat saada aikaan
Minua puhutteli myös kirjoittajien kehotus miettiä, mitkä ovat meidän tavoitteemme tälle vuodelle, vaikka tulevalle syksylle tai viikolle. Mikä on oikeasti tärkeää? Mitkä päivän tai viikon aikana tehdyt toimet palvelevat näitä tavoitteita, mitkä eivät? Mitä siis voisi päivistään karsia?
Uskon, että hallinnan tunnetta ja rauhoittumisen tilaa edistää valitseminen ja rajaaminen. Kun tietää, mihin tähtää, voi jättää tyynesti huomioimatta tavoitteiden ulkopuoliset asiat.
Paljon voimme tehdä, mutta kaikkea sitä, minkä parissa mielemme säntäilee, emme tarvitse.
Aivojen palkitsemisjärjestelmä ohjaa meitä joskus myös väärin, tarvitsemme tietoista mieltä suitsiaksemme sitä, ääriesimerkkinä tästä kemialliset riippuvuudet.
Kehon- ja mielenhuoltokysymyksiä jokaiseen päivään
Miten päivä meni? On hyvä pysähtyä säännöllisesti tutkimaan omia tuntemuksiaan ja niiden syitä. Näitä kysymyksiä kirjoittajat kehottavat meitä pohtimaan:
Millaisia fysiologisia tiloja päivääsi sisältyi?
- Mitkä asiat saivat sinut taistele tai pakene -tilaan?
- Milloin koit kiirettä?
- Entä mitkä olivat ainekset virtaustilan saavuttamiseen?
Miten tavoitteesi edistyivät?
- Mitä halusitkaan saavuttaa: edistitkö niitä tänään?
Tauotitko? Rauhoituitko?
- Muistitko pysäyttää keskeytysten kierteen työpaikalla – piditkö taukoja?
- Miten rauhoituit tänään vapaa-ajalla? Piditkö vähän tylsää?
Mistä voit olla kiitollinen?
- Mikä sai sinut tänään iloiseksi?
- Missä onnistuit ja mikä meni hyvin?
- Mistä haluaisit tänään olla kiitollinen?
Voi kuulostaa työläältä, mutta jos näillä tavoilla annamme aivoillemme ja itsellemme rauhaa silloin kun sitä tarvitsemme, on se sen arvoista. Emme aina voi vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin, mutta omaan itseemme toivon mukaan voimme, ainakin yrittää.