Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (Atena 2018)
Kun kirjan nimi on yhtä aikaa ärsyttävä ja houkutteleva, onhan sille annettava tilaisuus. Moni muukin on ajatellut samaa, sillä Kuinka olla piittamatta paskaakaan oli Yhdysvaltojen myydyin tietokirja vuonna 2017, ilmestynyt 45 maassa ja sitä jonottaa tälläkin hetkellä yli 500 henkilöä Helmetissä.
Tuttuja ja toimivia ajatuksia sujuvassa paketissa
Takakannessa luvataan kirjan olevan “kirpeä vastalääke elämäntaitomössön-sössötykselle” ja että “meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen”. Ehkä olen missannut positiivisuusoppaat, koska elämäntaitokirjoja viime vuosina lukeneena hauskasti kirjoitettu kirja tarjoilee itse asiassa paljonkin tuttuja ajatuksia ja oivalluksia.
Ensin tunsin olevani liian vanha tälle kirjalle: been there, lyönyt pääni mäntyyn ja jopa oppinut jotain. Tai että “olet keskinkertainen, hyväksy se” ja “aina ei voi olla onnellinen” kertovat enemmän amerikkalaisesta kuin suomalaisesta kulttuurista.
Jatkoin kuitenkin lukemista ja löysinkin kirjasta kiinnostavia ajatuksia, joko omien oivallusteni mukaisia 🙂 tai uusille poluille vieviä ajatuksen ituja.
Tunnista sinulle tärkeät asiat
Täytyy tuntea omat elämänarvot ja punnita niiden perusteella, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Kirjan kantavia ajatuksia ovat kestävät arvot. Se ettei “piittaa paskaakaan” ei tarkoita ettei välittäisi mistään, vaan että tunnistaa sen, mikä on itselle oikeasti tärkeää, että erottaa kestävät arvot ei-kestävistä tai ulkoa päin asetetuista arvoista, ettei pakene pahimpia pelkojaan, ja että ponnistelee jatkuvasti elääkseen omien arvojensa mukaisesti “turhasta tauhkasta” huolimatta.
Hyväksy se, että elämä on välillä raskasta
Viis veisaa siitä, että joka hetki ei tunnu mukavalta.
Tästä on helppo olla samaa mieltä Mansonin kanssa. Elämä tuntuu joskus vaikealta eikä ole kivaa tuntea surua, pettymystä tai häpeää. Vaikka tiedämme, että tällaiset tunteet kuuluvat elämään, tekisi mieli pyristellä niistä irti nopeasti.
Mutta mitä pikemmin lakkaa juoksemasta niitä karkuun, sen helpommalta alkaa tuntua. Toisaalta voi viedä vuosiakin, että onnistuu kohtaamaan ja käymään läpi kohdatut ikävyydet. Tämä on omia tärkeimpiä viime vuosien oivalluksiani, vaikka se kuulostaakin itsestäänselvältä.
Vastuu omasta elämästä
Kaikki henkinen kasvu kumpuaa eräästä yksinkertaisesta oivalluksesta: jokainen on itse vastuussa kaikesta elämässään tapahtuvasta olosuhteisiin katsomatta.
Tapahtumat ja olosuhteet eivät aina ole omassa vallassa. Omassa vallassa sen sijaan on aina se, miten olosuhteisiin reagoidaan.
“Jokainen on itse vastuussa kaikesta elämässään tapahtuvasta olosuhteisiin katsomatta,” Tässä kohtaa on pysähdyttävä, tekee mieli olla eri mieltä. Vastuussa ihan kaikestako? Vakavista sairauksista, talouslamasta, hyväksikäytöstä? Manson tuo kuitenkin esille, että tällaisista tilanteista selviäminen saattaa olla vuosien mittainen matka, ei silmänkääntötemppu, ja nyt ajatus tuntuu jo paremmalta.
Miten olosuhteisiin reagoi, mitä valitsee ajatella, miten asiat näkee – tämä valinta on mielestäni totta. Ja taas, joskus vie aikaa hyväksyä tilanne, luopua ensimmäisestä itselleen kertomastaan totuudesta ja avata silmät, korvat ja mieli.
Lopputulos ei ole aina hyvä tavoite
Teot eivät ole vain lopputuloksia, joihin motivaatio johtaa, teot ovat myös motivaation lähde.
Tästä pidän kovasti. Joskus matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Siis mene ja tee, ryhdy tekemään. Tekeminen itsessään on hyvä päämäärä, sillä se ruokkii motivaatiota ja vie mahdollisesti lopulta päämääräänkin.
Yksi itsestäänselvä esimerkki on säännöllinen liikunta. Jos tavoitteena ennemmin liikkua säännöllisesti kuin vaikkapa laihtua, on itse tekeminen joka kerta palkitsevampaa kuin kaukana häämöttävän lopputuloksen jahtaaminen. Ja lopulta voi vielä sivutuotteena laihtuakin.
Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – raflaava otsikko vähän huijaa lukemaan. Ehkä toivomme, ettei tarvitsisi välittää, ettei tuntuisi välillä kurjalta, ettei joutuisi hyväksymään ikäviä tosiasioita maailmasta, toisistamme tai itsestään.
Turha toivo. Mutta väliäkö sillä.