Kylmä sota, liekehtivä rakkaus, tositapahtumia, kirjallisuushistoriaa, sensuuria, politiikkaa. Siinä vetävän ja viihteellisen vakoilutarinan ainekset rautaesiripun molemmin puolin.
Neuvostoliitossa Boris Pasternak kirjoittaa suurteostaan Tohtori Zivagoa, rakastajatar Olga Ivinskaja joutuu sen vuoksi pakkotyöhön, ja kun romaani vihdoin valmistuu vuosien työn tuloksena, sitä ei neuvostovastaisena saa julkaista.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa venäläisamerikkalainen Irina pääsee sihteeriksi tiedustelupalvelun Neuvosto-Venäjän osastolle. Pian hän saa hoitaakseen muitakin tehtäviä ja on mukana auttamassa Zivagon salaista levitystä Neuvostoliittoon. Vaikka lännessä on vapaus, sekin on suhteellista: naisten mahdollisuudet edetä työelämässä ovat rajatut eikä homosuhteita hyväksytä.
Kirja liikkuu sujuvasti kahden maailman välillä useiden vuosien aikana. Parasta ja koskettavinta antia on kuvaus Olgan elämästä suuren rakkauden ja vaarallisen valtiovallan puristuksessa. Voi vain todeta, että vakaa demokratia on kansalaisen paras turva. Jatkuva vaino ja painostus mursivatkin lopulta kirjailija Pasternakin, joka kuoli vain 70-vuotiaana. Amerikka-osuudet jäävät väistämättä ohuemmiksi, vaikka henkilökohtaisia tragedioita koetaankin.
Amerikklainen kirjailija Lara Prescott on perehtynyt aiheeseen perusteellisesti ja käyttänyt paljon erilaisia lähteitä, mm. CIA:n julkistamia salaisia dokumentteja kirjan levitysoperaatiosta 1950-luvulla ja Olga Ivinskajan omaelämäkertaa.
Pidin kirjasta, vaikka se olisi voinut olla vielä tärisyttävämpikin lukukokemus. Tästä päivästä katsoen on äkkiseltään vaikea kuvitella, miksi tällaisiin kirjaoperaatioihin lähdettiin. Varmaankin siksi, että muutokset käynnistyvät kuitenkin ajatuksista ja jos ajatuksia herättävillä kirjoilla ei olisi väliä, miksi kirjoja edes kiellettäisiin. Sensuurilla on pitkä historia ja sitä esiintyy koko ajan.