Mikäs kiinnostavan oloinen Japaniin sijoittuva kirja tämä onkaan, lupaa 15 oivallusta elämästä? Japani kiehtoo ristiriitaisuudessaan: kimonot, kirsikankukat ja estetiikka, pidättyväisyys, sukupuoliroolit ja teknologinen osaaminen. Kirjaan oli helppo tarttua.
Noriko Morishitan Tyttö ja teeseremonia kertoo kirjailijan oman tarinan. Kirjan alkaessa 20-vuotias Noriko alkaa opiskella lauantaisin teeseremoniaa sensein johdolla. Vuosikymmenien varrella Noriko oppii teeseremonian sääntöjä, mutta kokee myös myötä- ja vastoinkäymisiä.
Lukukokemuksena kirja tuntui jännästi samalta kuin Norikosta vuosien varrella teetä harrastaessa: mistä oikein on kysymys vai pitäisikö jättää kirjan lukeminen sikseen. Sillä myös Noriko joutuu patistelemaan itseään teeharrastuksen pariin, vaikka toteaa aina paikalle päästyään, “onneksi tulin sittenkin”.
Joka päivä on hyvä – silmänräpäyksessä on vapaus
Kirja on jaettu 15:een lukuun, joissa kuljetaan Norikon epäilysten ja oivallusten matkassa. Esimerkiksi
- Ei pidä ajatella päällä, vaan luottaa käsiinsä.
- Tee sitä, mikä juuri nyt on käsillä, keskity nykyhetkeen
- Tämä riittää. En vertaile itseäni muihin, vaan teen omaa teetäni.
- Yksi hetki, yksi kohtaaminen, keskity onnen hetkeen silloin kun se on.
- Joka päivä on hyvä. Elämää ei voi elää levollisesti mennyttä ja tulevaa miettien. Silmänräpäyksessä on vapaus.
Teeseremonia onkin ilmeisesti jonkinlaista meditaatiota ulkoisten sääntöjen puitteissa. Kun noudattaa sääntöjä, mieli vapautuu. Tuntuu ristiriitaiselta, mutta Morishita kuvaa edistymisensä koskettavasti ja konkreettisesti.
Norikon oivallukset kuulostavat hyvin tutuilta monista elämäntaitokirjoista. Yhteen riviin tiivistettynä ne voivat kuulostaa helpoilta one-linereilta, mutta Norikon elämäntarinaa seuratessa ymmärtää, ettei sellainen naiivi yksinkertaistaminen ole tässä nyt tavoitteena.
Huikea ja monimutkainen teeseremonia
Suuren vaikutuksen minuun teki teeseremonia: tee ja teemakeiset, eleet ja kosketus, teetila ja kauniit astiat ja kukat, luonto ja vuodenajat, vesi, tuli ja mietelauseet, jotka muodostavat viiden aistin, näön, kuulon, hajun, kosketuksen ja maun kokonaisuuden. Kaikki on ajateltua ja tarkkaa.
Jo vuonna 2002 Japanissa ilmestynyt kirja on käännetty suomeksi vuonna 2019, ehkäpä kirjan pohjalta vuonna 2018 tehdyn elokuvan Every Day a Good day vuoksi.
Mieli oli kirjan luettuani kevyt ja virkistynyt.
