Avainsanat: naiset, #metoo, tasa-arvo, elämäkerta, historia, löytöretkeilijä, rohkeus, Lempikirjani 2018
On se hyvä, että Mia Kankimäki irtisanoutui työstään kustannustoimittaja ja lähti sapattivapaalle Japaniin kirjoittamaan kirjaa japanilaisesta hovinaisesta (Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, 2013, Otava). Ja onneksi Kankimäki ei palannut vakitöihin, vaan jatkaa omalla kirjailijan tiellään. Myös Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) on ainutkertainen yhdistelmä tietokirjaa ja elämäntaitokirjaa, näin sen ainakin itse koen. Ja varmasti hän on omaa tietään kulkiessaan osunut johonkin hyvin olennaiseen tässä ajassa, sillä kirjan käännösoikeudet on myyty jo useaan maahan. Onnittelut Mia, lähettää täältä fanisi!
Jostain, varmasti sitkeän tutkimustyön tuloksena Kankimäki kaivaa esiin aivan uskomattomia naisia, jotka ovat eläneet kuten ovat halunneet aikoina, jolloin naisen uravaihtoehdot mahtuivat yhden käden sormiin, ja siinäkin on pari sormea liikaa.
Samalla kirja on kurkistus monien maiden elämään menneinä vuosisatoina, mikä ilahduttaa kaltaistani historiafriikkiä, ja on myös rehellinen matkakirja kirjailijan omasta elämästä nykypäivänä. Mia Kankimäen safarimatka Afrikassa jäi vahvasti mieleen.
Nämä naiset ovat nelikymppisiä, naimattomia tai lasten kasvettua aviomiehestään irtautuneita pienillä tuloillaan sinnitteleviä naisia. Tai he ovat lahjakkaita taiteilijoita jotka seuraavat sitkeästi kutsumustaan. Silti he ovat lähteneet yksin maailmalle, kureliiveineen ja pitkine hameineen tai muuten vain niukoin varustein ja varoin. Eikä mitään leppoisia Rooman-matkoja, vaan fyysisesti ja henkisesti rankkoja matkoja Lähi-itään, Aasiaan, Japaniin, Australiaan, Havaijille, Amerikkaan… Lopulta naiset ovat ottaneet paikkansa ja ei-koulutettuina saaneet tunnustusta ja arvostusta. Pari kirjan naisista on nykyäänkin tunnettuja, muut naiset ovat unohtuneet historian hämärään.
Minua puhuttelee näiden naisten valtava sinnikkyys ja sisäinen pakko elää omilla ehdoillaan aikana, jolloin naisilla ei ollut oikeuksia, vain velvollisuuksia. He ovat sinnikkäitä, mutta myös hyvin inhimillisiä. Haluan lukea tällaisista esikuvallisista naisista, ja heistä puhutaan ja kirjoitetaan ihan liian vähän. Herää kysymys, onko merkittävien naisten dissaaminen todella ollut näin systemaattista kautta vuosisatojen, ja kuinka mielettömiä tyyppejä tuolla vielä odottaa löytämistään?
Kankimäki kertoo naisten uroteoista ja kiteyttää jokaiselta muutaman neuvon. Tässä muutama minua eniten puhutellut. Kun aloin toteuttaa tätä blogia, otin näistä neuvoista vaarin.
Alexandra David-Néel
- Jos haluat tehdä jotain, tee se.
- Jos välillä on vähän rankkaa tai kylmä tai nälkä, kestät sen kyllä.
Sofonisba Anguissola
- Jollei kukaan tuntemasi ole tehnyt sitä koskaan ennen, aina parempi.
- Merkitse kaikkeen ylpeästi suurin kirjaimin: minä tein tämän.
- Ole vilpitön, tyyni, itsevarma ja ihana.
Artemisia Gentileschi
- Jos olet kokenut nöyryytyksiä, vääryyttä tai kärsimystä, älä jää niihin jumittamaan. Mene eteenpäin.
- Jos et osaa jotain kuten nyt vaikka lukea, opettele.
- Älä nöyristele.
Mia Kankimäki
- Mitä hyvänsä teet, etsi itsellesi taikavuori.